keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Jyväskylän yöt ovat kalliita

Viimeiset puolitoista tuntia yritin varata itselleni hotellihuonetta Jyväskylästä syyskuussa. Lopulta onnistuin - kai - ja varasin huoneen, jota ensin pidin ihan liian kalliina ja sitten olin onnellinen, kun sain sentään sen enkä niitä muita ihan hirveän kalliita.

Miten niin jotkut muutkin haluavat jyväskyläläishotelliin juuri tuolloin?

Menen nyt lopultakin suorittamaan puuttuvan maturiteetin. Sain toimeksi ottaa selvää, miten se tapahtuu ja vaikka en vielä ole onnistunut ilmoittautumaan ko. tilaisuuteen, olen kuitenkin varmistanut mahdollisuuteni olla ajoissa paikalla. Ai niin, junaliput...

On kulunut reilusti yli vuosi siitä, kun kandidaatintyöni hyväksyttiin. En silti olisi voinut tehdä mitään nopeammin kun kerran viimeinen kielikurssi oli vuosi sitten suorittamatta. Suunnitelkaa, ihmiset, huolellisesti opintojenne aikataulu jos teillä on joku tavoitepäivämäärä!

En siis ole myöhästynyt enkä ollut saamaton, tiedekunnan syksyn ensimmäinen tenttipäivä todella on ensimmäinen mahdollinen ajankohta maturiteettini suorittamiseen. Sitä varten oli nyt varattava sänky, jossa makaaminen maksaa minulle 143 euroa. Toivottavasti tulee uni.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Ajatuksia unelmahommista

Luin Satu Rämön ja Hanne Valtarin kirjan "Unelmahommissa, tee itsellesi työ siitä mistä pidät". Kirjoittajat ovat suosittuja bloggareita, toimittajia, matkaoppaita ja mitä vielä, monen toimen naisia kuitenkin.

Sille, joka vasta miettii blogin pitämistä tai haikailee uuden uran perään, kirja antanee paljon ajateltavaa ja uutta tietoa. Minulle ei, minä olen näköjään elänyt aina Rämön ja Valtarin oppien mukaan vaikka en ole sitä ajatellut sen kummemmin. Tarkoitan sitä, että olen suurimmaksi osaksi itse määritellyt työaikani ja tapani tehdä työtä. Säännöllinen kahdeksan tunnin työpäivä ei ole koskaan houkutellut.

Rämö ja Valtari antavat selkeitä ohjeita siihen, miten blogilla voi ansaita rahaa. He vakuuttavat, että kaupallinen yhteistyö ei horjuta sananvapautta eikä vaikuta heidän mielipiteisiinsä. En voi millään uskoa sitä. Tämän takia en usko itse kykeneväni kaupalliseen yhteistyöhön, vaikka joku sitä ehdottaisikin. Se, että joku maksaisi minulle siitä, että omalla nimelläni ja naamallani kirjoittaisin sen jonkun tuotteista - väkisinkin vähintään suopeasti - tuntuu alentavalta. En tiedä, miksi tämä tuntuu ajatuksena pahemmalta kun oma blogi on kyseessä kuin silloin, kun kirjoitan suopeita kirjoituksia johonkin lehteen.

Jos tämä nyt näyttää asettumiselta moraalisesti jonkun yläpuolelle, ei voi mitään. Liekö tässä moraalilla mitään tekemistä.