Tämäkin on nyt tapahtunut: sain edellispäivänä Tammelta hylsyn. Tänään facebookissa kurssikaveri kertoi omasta kustannussopimuksestaan Tammen kanssa.
Onnittelin. Osaan jotenkin kuvitella, miten valtavan suuri päivä tämä on tuoreelle kirjailijalle.
En ole kateellinen. Varmaan olisin, jos kurssikaveri olisi kaltaiseni viisikymppinen nainen, melkein kuin minä, joku, joka voisin olla minä, mutta nyt ei ole. Kyseessä on nuori mies. Hyvin lahjakas, ahkera nuori mies. Hän on kustannussopimuksensa ja ilonsa ansainnut.
Halusin vain kertoa tämän. Kirjoittamisen opiskelijan kannattaa varautua siihen, että kirjoittamisen opiskelijoista tulee kirjailijoita, mutta ei välttämättä sinusta.
Eikä ehkä minustakaan.
Voiko olla kirjailija, vaikkei kukaan ole julkaissut sinulta mitään? Onko kirja kirja vasta kun se julkaistaan? Voiko teokseni olla taidetta, vaikkei kukaan muu ole sitä nähnyt? Onko teokseni arvokas an sich, vaikkei se roiku helsinkiläisessä galleriassa?
VastaaPoistaKalligrafiaopetuksen loppuessa Suomesta juhlapuheissa mainittiin, että meitä on valmistunut vajaa viitisenkymmentä. Kaikkien titteli on kuvataiteilija amk. Tähänastisten valmistuneiden taivalta seurattuani arvioisin, että taiteilijoita heistä on noin kolme. Ja ei, en vielä laskenut itseäni mukaan. ;-)
Kirja on kirja jos se on kirja. Kirjailijaksi tullaan vasta, kun kaupallinen kustantamo suostuu kustantamaan sen kirjan. Tähän uskon. Miksi kukaan jättäisi tarttumatta tilaisuuteen saada kirjansa julkaistua oikean kustantamon kautta, kirjoittaisi vain hyviä kirjoja yksinään? Kuvataiteilijat ovat eri juttu, hyvä kuvataiteilija kai voi nousta arvoon vasta aikojen päästä. Vai voiko, en tunne alaa juuri yhtään. Kuvataiteessa kai kuitenkin on enemmän varaa tulkinnoille ja makuasioille, kirja sen sijaan on joko hyvä tai huono riippumatta siitä, mitä tyylilajia se edustaa.
VastaaPoista