keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Freelancerin kitupiste

Ihmettelen, jos en ole jo kirjoittanut tästä. Tämä on nimittäin jatkuva huolen aihe ja kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän freelancerilla on töitä.

(Tämä koskee myös muita liikkuvan työn tekijöitä. Toim. huom.)

Tämä on vessaan pääsemisen vaikeus. Koskee erityisesti haja-asutusalueilla ja maaseudulla työskenteleviä freelancereita.

Lähdin aamulla kahdeksalta jutuntekoon. Olin perillä haastattelupaikassa puoli kymmeneltä. Vastassa oli iso mukillinen kahvia. En minä siitä kieltäydy, tietenkään, kun kerran laitettu on.

Yhdeltätoista olin seuraavassa haastattelupaikassa. Jo mennessä oli kova hätä, tullessa kahta kauheampi; täälläkin tarjottiin kahvia.

Paikkakunta, jolla olin, oli pieni maaseutupaikka, jonka ainoalla huoltoasemalla ei ollut kahvilaa. Paikkakunnalla ei ollut myöskään kirjastoa tai jos oli, en löytänyt sitä. Etsin kyllä, ajelin hädissäni kylänraittia edestakaisin ja etsin oikeaa ovea. Ei kai tarvitse selventää, etten minä kirjoja ollut vailla vaan vessaa?

Lopulta oli nöyrryttävä ja mentävä kysymään pizzeriasta - sellainen siellä sentään oli - josko saisin käydä vessassa. Sain eikä edes maksanut mitään. Hirmuisen kilttejä ihmisiä.

Helpottuneena olin valmis kohtaamaan päivän kolmannet haastateltavat. Tarjolla oli, kuinkas muuten, kahvia.

Ihmisellä on oltava periaatteita. Minulla on: en koskaan juo työtilanteissa viinaa enkä käy puskapissalla.

Toinen oli lähellä tänään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti