Lähetin aamulla tekstikokoelmani arvioitavaksi. Melkein paluupostissa yliopistolta tuli ilmoitus, että verkkokurssin työpaja on avattu.
Kävin tietysti heti katsomassa. Ensimmäisen tehtävän palautus on jo viikon päästä. Tehtävänä on kirjoittaa pieni tarina Jussista, joka opiskelee kirjoittamista ja on tyytyväinen tai tyytymätön saamaansa palautteeseen.
Helppoa. Pitää vain päättää, onko Jussi nyt tyytyväinen vai tyytymätön. Hm.
Tietysti olisi houkutus päättää, että Jussi on saanut huonoa palautetta. Jussia siis - pistäkää silmät kiinni jos ette kestä - vituttaa raskaasti. Hänen tekstinsä ja koko taiteilijuutensa on ymmärretty väärin. Asialla on ollut joku onneton tunari, yliopistobroileri, kokoomuslainen tai kristillisdemokraatti. Joku, jonka pikku aivoihin ei uppoa se, että Jussi tässä pyrkii uudistamaan genreä.
Jussi halveksii koko paskaa ja erityisesti palautteen antajaa. Hän päättää tehdä omakustanteen. Tai kärsiä marttyyrikuoleman. Tai edes juopotella ankarasti.
Ensi töikseen Jussi kuitenkin päivittää nöyryytyksensä facebookiin. Hän osaa vitsailla itsestään, Jussi on rento kaveri. Sitten hän kirjoittaa anonyymisti Kirjailijanalut-palstalle ja vuodattaa. Jussi saa ymmärrystä. Jussi ei saa ymmärrystä.
Osaako Jussi kirjoittaa?
Osaa, mutta ei tarpeeksi hyvin.
Jussista ei koskaan tule kirjailijaa, sillä hän ei osaa ottaa palautteesta vaarin. Jussista ei kuulla enää ikinä mitään.
Mutta siis näin tämä tarina ei mene, vaan ehkä Jussi saakin hyvää palautetta, kehuja ja rohkaisua. Eikä Jussi välttämättä niitäkään osaa ottaa vastaan.
Tämä riippuu nyt ihan siitä, millainen itsetunto Jussilla on.
Kaikki riippuu siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti