torstai 25. joulukuuta 2014

Putki päällä


Jos saan joskus tämän syömäputken poikki, pystyn ehkä ajattelemaan kirkkaammin. Nyt lähin tavoitteeni on vuoden vaihde; aloitan uuden, paremman elämän johon ei kuulu yhtään sokeria.


Sain lahjaksi Elisabeth Rehnin elämäkerran ja Alice Munron Kalliin elämän. Mies, joka lahjat antoi, kertoi olleensa varma, etten olen lukenut Munron kirjaa. Miten niin muka, minä kysyin, sillä miesten huomiokyky vaimojensa tekemisiin ei yleensä ottaen ole kovin hyvä.

- Et sinä koskaan lue ulkomaisia kirjailijoita, hän vastasi.

Onko se todella noin silmiinpistävää? Olenhan minä lukenut dostojevskit ja hemingwayt mutta muuten - totta se on. Kotimainen kirjallisuus on aina kiinnostanut enemmän. Kertooko se turvallisuushakuisuudesta vai ajattelun ja näköalojen kapeudesta, kuka tietää.

Rehnin elämäkerta on jo pitkällä. Äänestin Rehniä aikoinaan presidentinvaaleissa ja kun hän oli puolustusministeri, kirjoitin hänelle kerran kirjeen. Olin pöyristynyt jostain sotaan liittyvästä uutisesta ja halusin tietää, eikö kukaan todellakaan voi tehdä asiassa yhtään mitään. En saanut vastausta mutta en minä sitä odottanutkaan.

Sitä, etteikö kukaan voi tehdä mitään, en ihan helposti niele. Aina jotain voi tehdä, vaikka kuinka pientä, mutta toimeen tarttujia on vähän.

En minäkään mihinkään toimeen juuri nyt tartu, hyvä, kun kykenee mahaansa kannattelemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti