perjantai 10. lokakuuta 2014

Unohdettuna

Tänään on ollut hyvä päivä. Sain viime vuodesta saakka keskeneräisenä odottaneen pihakiveystyön valmiiksi minkä lisäksi kirjoitin oppimistehtävääni pitkälle. Voi olla, että kurssi valmistuu vielä tällä viikolla.

Ahkerointi ei näy pankkitilillä, eipä tietenkään. En ole tänään tehnyt muuta ansiotyöhön viittavaa kuin kehitellyt päässäni yhtä kolumnia samalla, kun ladoin kiviä pihalla.

Vähän epäonneakin on ollut. Minulla oli juttukeikka keskiviikkona ja menin paikalle sovittuna aikana. Paikalla oli myös haastattelun toinen osapuoli ja yhdessä hänen kanssaan odotimme kolmatta, jonka roolina oli olla asiantuntija jutussa. Asiantuntija lie kuitenkin nukahtanut tai jotain, sillä kun saimme hänet kiinni - hän oli jo tunnin myöhässä - kuulimme selviä hätävalheita äkillisestä tautikohtauksesta.

Tällä kertaa ei harmittanut, en ollut missään matkojen päässä ja seura oli ihan mukavaa. Enemmän harmitti tämän paikalla olleen haastateltavan puolesta, olimme hänen kotonaan ja tiedän, että siellä oli valmisteltu meidän tuloamme.

Ei ollut ensimmäinen kerta, kun minut unohdettiin. Olen tullut unohdetuksi milloin minnekin eikä unohduksia aina edes pyydetä anteeksi. Yksi toimittaja sinne tai tänne ei muutamille paljon paina. Vuosien mittaan itsellekin on kehittynyt jonkunmoinen vaisto sen suhteen, milloin on parasta varmistaa tapaaminen ihan viime hetkillä. Ihmiset ovat nykyään sellaisia, että jos vaikka kolme viikkoa aikaisemmin sopii tapaamisen, voi olla jokseenkin varma, että toinen on jo unohtanut sen kun hetki koittaa. Tällä kertaa tosin vaistostakaan ei ollut apua.

Mönkään mennyt juttukeikka oli vielä siinä mielessä onneton, että jutulle oli varattu paikka tietystä paikallislehden numerosta ja jutun piti olla valmis torstaiaamuna. Ei auttanut muu, kuin keksiä äkkiä uusi aihe. Keksin aiheen, mutta siihenkin tarvittiin asiantuntijaa. Asiantuntijoiden keskuudessa jyllää nyt oikein tautiaalto, sillä tämäkin asiantuntija oli sairaana. Hän sentään kuntoutui torstaiaamuksi ja minä hyökkäsin miesparan kimppuun heti aamuvarhaisella. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Nyt taidan vielä kirjoittaa vähän oppimistehtävääni. Seuraavaksi pitää suunnitella luovan kirjoittamisen oppitunti.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti