maanantai 16. joulukuuta 2013

Kyllä nolotti

Palautin ison pinon kirjoja tänään Turun pääkirjastoon. Lainasin samalla kaksi uutta, Aino Kontulan Opettajan selviytymisopin sekä A.H.Tammsaaren Koulutien.

Pääkirjastossa on jo pitkään ollut palautus- ja lainausautomaatteja, joten virkailijoiden kanssa ei tarvitse seurustella. Tai voi, miten sen ottaa, riippuu virkailijasta.

Vein kirjani lainausautomaatille ja laitoin kirjastokorttini lukijaan. Näppäilin tunnusluvun.

"Lainaus epäonnistui. Yritä uudestaan tai ota yhteys henkilökuntaan," sanoi automaatti.

"Pahus," sanoin minä ja näppäilin tunnusluvun uudestaan. Ja taas kone sanoi, ettei onnistu.

Kaivoin kukkarostani muistilapun, johon olen tallettanut tunnusluvun (kukkarooni, aivan oikein, eihän se mikään pankkikortti ole!) ja tarkistin sen. Ihan oikeaa numeroa olin tarjonnut. Yritin uudestaan, mutta tulos oli yhtä huono kuin ennenkin.

Kirjastovirkailija käveli ohi.

- En onnistu lainaamaan, minä valitin.

Virkailija tuli auttamaan. Hän otti kortin.

- Katsotaanpa, hän sanoi ja vei kortin tiskin taakse. Siellä hän näpytteli vähän aikaa omaa konettaan ja nosti sitten korttini voitonriemuisesti ilmaan.

- Ei kai se toimi, kun teillä on täällä niin paljon maksettavaa, virkailija kailotti. Sitten hän nousi seisomaan, heilutteli korttiani ja osoitti samalla minua sormellaan.

- Katsokaa! Tuo nainen on ihan helvetisti VELKAA kirjastoon! Se ei pysty edes lainaamaan enää!

Kaikki kääntyivät katsomaan minua. Pilkalliset silmät mittailivat vanhaa toppatakkiani ja vuotavia talvisaappaitani. Supina yltyi yltymistään, ivanaurut alkoivat kohota kohti kattoa.

Hyvä on. Tämä ei ollut totta. Älkää uskoko.

Se sen sijaan on totta, että lainauskorttini ei toiminut ja juuri siitä syystä, että minulle oli kertynyt myöhästymismaksuja yli kaksikymmentä euroa. Ihmettelen vain, ettei Vaski-kirjastojen Omalle sivulleni, josta näen lainani ja varaukseni ja kaiken muun, ole tullut mitään tietoa maksuista. "Maksut"-kohta on näyttänyt pelkkää nollaa.

Sekin on totta, että nolostuin yhtä paljon kuin jos virkailija - joka oikeasti oli todella kiltti ja ystävällinen - olisi käyttäytynyt kuten edellä kuvasin.

Vaikka järjellä ajatellen ihmisellä voisi olla pahempiakin syntejä kuin kirjaston myöhästymismaksuja. Ehkä.

  





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti