sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Kauniit ja rohkeat Aleksis Kiven tapaan

Sain viimeisen kotimaisen kirjallisuuden tuntemuksen tenttiin tulevan kirjan luettua. Se oli Aleksis Kiven näytelmä Kullervo. Eipä olisi tullut luettua, jos ei olisi ollut pakko.

Kullervo ilmestyi 1864. Kivi osallistui sillä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran näytelmäkilpailuun ja voitti sen. Tarina perustuu kalevalaiseen Kullervon tarinaan ja sillä on yhteyksiä myös germaanisessa perinteessä tunnetun veljessodan myyttiin. Saattaapa tarinassa olla hiven tottakin. Joka tapauksessa se on juoneltaan kuin Kauniit ja Rohkeat: kuolleet nousevat haudoistaan ja rakastettu osoittautuukin omaksi sisareksi. Kullervo itse on kuin Ridge Forrester, komea ja vahva mies, joka pelottaa syöksyy seikkailusta toiseen.

Kiven kieli on rikasta ja koukeroista. Näin tuumii Kullervo kolmannen näytöksen alussa:

" Enhän menesty isäni huoneessa: verkon kutominen mulle ei mieluista ole eikä kortistossa, järven tyyneellä pinnalla, onkea huiskeilla ja salakkoja lipellä ylös. Nämät askareet mua vaivaa kuin hätärä-silmäistä karvas kaasu ja sauhu. Sentähdenpä kyysän pahteesta nyt karkasin karhukeihäs kädessä; mutta eipä toki suuresti mua haluta täällä kierrellä kontion jälkiä etsien."

Niin mitä? Kullervo on kortistossa, onko hän siis työtön? Työtön ongella?

Ei kai sentään. Kortisto tarkoittanee jotain kaislikon reunaa, jossa Kullervo heittää onkea veteen ja joko saa sillä pieniä kaloja tai lippoaa niitä lipolla. Hätärä-silmäinen taitaa kärsiä herkistä silmistä, mutta kyysän pahdetta en ymmärrä. Äkkiseltään siihen voisi sovittaa vaikka kotilieden kuumuuden, mutta kyysä tarkoittaa kääpiötä.

Ei ymmärrä. Minkähänlaisia ne muut SKS:n näytelmäkilpailuun osallistuneet tekstit olivat?

Kullervo on tragikomedia, jossa traagista ainesta on verrattomasti enemmän kuin komiikkaa. Aina en edes tiennyt, onko minun mielestäni hauska kohta sellaiseksi tarkoitettu. Huumoritajuni on vähän kyseenalainen.

Tämä ainakin nauratti minua: Kullervo tapasi Ainikin ja koki tämän kanssa lyhyen ja kiihkeän romanssin. Sitten kävi ilmi, että he ovat sisaruksia. Tyttö juoksi epätoivoissaan jokeen ja hukuttautui. Kaksi paimenta sattuivat näkemään tapauksen ja  kertoivat siitä Kullervolle, joka ei vielä tiennyt asiasta. Paimenet eivät pystyneet auttamaan Ainikkia, syystä että:
" Niin juuri oli asia kuin kumppanini nyt sanoo: ja siinä ei voinut ihmisen apu mitään, se on hyvin ymmärretty ja siksi toiseksi, niin ei kumpainenkaan meistä osaa uida."  


2 kommenttia:

  1. Eksyinpä vanhasta blogistasi tännekin, ja lueskelin jo muutaman kirjoituksen. Tuli pakottava halu kirjoittaa oletukseni tuosta Kullervo-shown merkityksestä, että kuulosti hänen lähteneen (kenties määräilevän?) kalastajaisänsä jalanjälkiä karkuun karhumetsälle, vaikkeivat karhutkaan kiinnostaneet. Viitattiinkohan kääpiön pahteella isän hiillostukseen? Kuulosti jollain tapaa hauskalta tuo pätkä, mutta ymmärrän ettei naurata suuremmassa määrin, kun on paljon luettavaa muutenkin. Aika haastavaa tekstiä.

    Itse odottelen koulun kirjaston avautumista jotta voisin yrittää ehtiä lainata sieltä pari monisatasivuista kirjaa vammaisuudesta, jotta voisi niitä vajaan viikon lukea tenttiä varten (joka luonnollisesti on ensimmäisenä vammaisuus-opintokokonaisuuden lähiopetuspäivänä, niin ei olla vielä aihetta käsiteltykään ennen tenttiä). Kolmesta kirjasta pitää siis lukea kaksi; toinen näistä on ennalta määritelty kun tavoittelee lastentarhanopettajan pätevyyttä, ja jäljelle jäävistä toisessa on jonkin verran yli 200 sivua ja toisessa tuplasti. Verkkaisena lukijana vielä ajatus tentistä ei naurata, mutta mitäpä sitä nyt vielä lomalla murehtimaan. :)

    P.S. Opiskelen itse siis sosionomiksi.
    P.P.S. Mukavaa uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen tulkinta, saattaahan se olla noinkin.
      Kullervo tuli luettua, mutta tenstissä siitä ei kysytty mitään: vähän tuli huijattu olo.

      Voimia ja intoa opintoihin ja hyvää uutta vuotta myös sinulle!

      Poista