torstai 5. syyskuuta 2013



Yritän nyt ensimmäistä kertaa suorittaa kahta kurssia yhtä aikaa. Se on yllättävän vaikeaa. Tai en tiedä vielä suorittamisen vaikeudesta, kun en ole päässyt kunnolla alkuunkaan.
Olen jahkaillut Kirjallisuustieteen perusteiden kanssa ja perustellut sitä sillä, ettei minulla vielä ole kaikkia tarpeellisia kirjoja. Ei olekaan, mutta joitain on enkä ole niitäkään lukenut.

Noin tunti sitten istutin itseni tähän ja sanoin, että ainakin tunti on nyt käytettävä kirjallisuustieteeseen. Pääsin sen verran alkuun, että kirjoitin OppimateriaaliKopasta tehtävänannon word-tiedostoon itselleni muistiin. Aluksi pitäisi tehdä käsitekartta, josta selviäisivät kirjallisuudentutkimuksen teoriat ja niiden suhde toisiinsa.

Aloittaminen on aina vaikeinta, kaikessa. Ei yhtään kannata vakuutella itselleen, että ahkera työ alkaa heti, kun siihen tulee sopiva aika. Sillä Sopivaa Aikaa ei ole eikä tule, aina on tähdellisempää tekemistä. Aika täytyy päättää ja laittaa kalenteriin ja sitten siitä täytyy pitää kiinni. Tässä minulla on nyt pieni ongelma, mutta se korjataan kyllä (sopivan ajan tullessa).

Kirjoittamiskurssin ensimmäinen tehtävä on tehty. Meidän piti kirjoittaa runo ja samasta aiheesta pieni kertomus. Seuraavaksi annamme näistä palautetta toisillemme. Harjoittelemme nyt palautteen antamista, emme niinkään runojen ja kertomusten kirjoittamista.

Ilmoittauduin verkkokurssille vastahakoisesti. En ole aikaisemmin suorittanut mitään verkkokursseilla ja olin epäluuloinen: ajattelin, että kurssilla täytyy sitoutua tiettyihin aikoihin ja johonkin sellaiseen, jota sanotaan tietotekniikaksi ja joka minulle on yhtä kuin Ongelma. Mutta tähän asti kaikki onkin sujunut hyvin ja tuntuu jopa hauskalta. On yllättävän mukavaa kuulua ryhmään ja keskustella edes verkossa toisten, samalla asialla olevien ihmisten kanssa. Opiskelutovereiden, joita minä muuten en tulisi tuntemaan mitenkään.

Itsenäiset oppimistehtävät ovat minulle kuitenkin paras tapa oppia. Kun kirjoitan asioista, muistan niistä jotain ja hahmotan kokonaisuuden. Kaikkein onnettominta on joutua luennolle, se on pelkkää ajanhukkaa. Suoritin suomen kielen perusopinnot istumalla Turun yliopiston luentosalissa ja se oli tuskaa se. On omituista miten yliopistossa, jonka pitäisi olla uusimman tiedon ja kehityksen kärjessä, käytetään jostain luostarikouluajoilta peräisin olevaa opiskelumenetelmää, jossa luennoitsija luennoi ja opiskelijat kirjoittavat muistiinpanoja minkä ehtivät. Eihän siinä mitään opi, kun ei voi keskittyä kuuntelemaan eikä ajattelemaan, mitä kirjoittaa.

Muistelen lievällä puistatuksella lauseopin kurssia, josta en edes ensimmäisellä yrittämällä päässyt läpi. Ja kuinka minä sitä yritin oppia! Kaikenlaisia muistilappuja ja kaavioita oli kotona vessanseiniä myöten.

Hirveä määrä työtä ja mitä jäi käteen?
Kysykää lauseopista mitä tahansa, minä en muista sitä.

4 kommenttia:

  1. Kirjoitan sinulle ihan pikaisen kommentin, koska pitää vielä ehtiä hioa yhtä artikkelia ennen kuin lähdemme suurlähetystöön maanjäristysinfoon ja saunomaan. Kirjoitan siis vielä Nepalista käsin, lokakuun alkupuolella palaamme Suomeen.

    Hieno juttu, että aloitit opiskelupäiväkirjamaisen blogin! Aloitin siis kirjoittajaopinnot samaan aikaan kuin sinä, joten olemmekin jo lukeneet toistemme kommentteja Optimassa. Itsekin olen suorittanut yliopisto-pintoni kauan sitten (tosin gradun tein vasta pari vuotta sitten...), joten verkkokurssi oli minulle uutta asiaa. Mutta olin positiivisesti yllättynyt ja ihan innoissani, kun minulla on ihan oma kirjoittajayhteisö muutaman näpyttelyn päässä!

    Aivan ihana muuten tuo blogin otsikkokuva. Rakastan itsekin merta ja kallioita ja olen intohimoinen purjehtija. Mistä kuva on?

    VastaaPoista
  2. Maanjäristysinfo kuulostaa jännittävältä, eikä saunominenkaan taida maistua ihan samalta kuin Suomessa?

    Kuva on Brasiliasta, Salvador de Bahiasta parin vuoden takaa. Olin pitkällä, lähes kolme kuukautta kestäneellä laivamatkalla Los Angelesista Teneriffalle. Kerron siitä edellisessä, Ruusupensaan takaa -blogissani.

    Verkkokurssi on tosiaan tuntunut tähän asti tosi mukavalta. Oikein jo harmittaa, kun se kuitenkin pian loppuu ja sitten alkaa taas yksinäinen puurtaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sauna maistuu maailmalla makoisemmalta kuin kotimaassa, varsinkin, kun se on puusauna suomalaisella kiukaalla! Maanjäristysinfon lisäksi saimme kokea reilu viikko sitten ensimmäisen, vähän voimakkaamman maanjäristyksen täällä. Se tuli hieman ennen puoltayötä, joten nukuimme jo ja heräsimme sängyn tärinään kyselemään toisiltamme, onko tämä maanjäristys? Ensimmäinen tärähdys oli voimakkuudeltaan 6 magnitudia, toinen, vajaa 10 minuutin päästä tullut sytkähdys, 4 magnitudia. Toivon mukaan nuo jäävät meidän järisyttävimmiksi järistyksiksi täällä. Hienoista sängyn tärinää tulee aika usein.

      Kävinkin tutustumassa sinun Ruusupensas-blogiisi jonkin aikaa sitten, mutta en ehtinyt vielä Brasiliaan asti. Palaan sinne myöhemmin. Ihana ja elämyksellinen matka varmasti!

      Onhan muissakin kursseissa mahdollisuus suorittaa verkkokursseja, jos etätehtävät tuntuvat liian yksinäisiltä! Minä aion tehdä Faktan ja fiktion vuoropuhelun verkkokurssina tänä syksynä. Ensi keväänä yritän päästä parille lähiopintojaksolle, sillä haluaisin ihan kasvokkain tavata muita kirjoittajia.

      Jos joskus haluat vaihtaa ajatuksia toisen kirjoittajan kanssa sähköpostin välityksellä, niin minulle saa meilata. Olen aika yksin kirjoittamisieni kanssa muuten, sillä teen työkseni free-toimittajan hommia, kuten muistaakseni sinäkin.

      Poista
    2. Minullekin saa lähettää postia: osoite on kirjoittamo@gmail.com

      Poista